torstai 17. joulukuuta 2009

Rauhaisasti virtaa Mekong

Parannuttu on ja antibioottikuuri lopuillaan. Joka päivä on tietenki ollu tuhottoman kuuma. Eilenki lähes varmaan 35 astetta ja kuuma. Hiki virtaa, mutta hiljalleen tähän ilmaan on tottumassa. Hyvin on syötyki.

Lad Losta jatkettiin yhden ylimääräisen lepopäivän jälkeen Etelä-Laosin suurimpaan kaupunkiin Pakseen paikallisbussilla. Bussiasema oli melkein 10 km päässä keskustasta niin loppumatkalle bongattiin mukava tuk-tuk kyyti. Täällä noita jokia virtaa melkein jokaisen kaupungin kupeessa ja Paksen kohdalla se taitaa osittain olla Se Don, mut jossain välissä muuttuu taas Mekongiks. Vaan joka tapauksessa siitä joen kupeesta löydettiin OK majatalo, johon käytiin yöksi. Paksea sen kummemmin koluamatta jatkettiin jo seuraavana päivänä aivan eteläisen Laosin nurkkaukseen, jossa Mekong levenee ja sen virtauksen varrelle on muodostunut 4000 saarta. Muutama saarista on turistisoitunu jo jokseenkin ja lähdetietojen perusteella pyrittiin löytämään rauhallisempi kolkka.

Matka saarille sujui rauhallisesti paikallisbussilla sáwngthàewilla, joka on käytännössä lava-auto, jonka lavalle on rakennettu penkit ja katos. Toisella puolella lavaa paikalliset ja toisella meitä falangeja rivi. Auto vaihdettiin kalastajakylässä veneeseen ja pyydettiin kipparia heittämään meidät suoraan eteläiselle Don Detille, missä bungalowien keskellä juoksee villihanhia ja muita villieläimiä, eikä naapureista ole tietoakaan. Osuttiin tietenkin saarille sesonkiaikaan ja Don Detin eteläkärki oli myös jokseenkin täynnä. Ensimmäisen täyden majatalon saksalainen omistajahäiskä kuitenkin soitti ystävälleen muutaman bungalowin päähän ja sieltä löytyikin tyhjiä loosseja. Saatiin sievä, vähän räjähtänyt siirtolapuutarhamökki ja parvekkeelle kaks riippumattoa, joista toinen romahti kyllä muutamaan otteeseen mun painosta.

Soila sanoo lisää...

Don Detillä saaren reunustaa kiersi erilaiset majatalot Mekongin puolella ja sisäosissa paikallisasutus. Laosissa on yleisesti ollut hyvin ystävällinen vastaanotto kaikkialla ja paikalliset jaksavat ihastella vieraita ja esimerkiksi sitä, että mulla on sarong (jonka päälleasentaminen onkin eräänlainen vaikeastihallittava taiteenlaji). Don Detillä turisteihin ollaan kuitenkin majapaikkojen pitäjiä lukuunottamatta vähemmän ihastuneita (jota ei voi ihmetellä seurattuaan muutamiakin possuilijoita), mutta hymyt ja tervehdykset tuntuvat pehmittävän monien ennakkoluuloja.

Yhtenä päivänä otettiin taas pyörät ja poljettiin naapurisaarelle etsimään Aasian suurinta vesiputousta. Päivä olikin hämmentävä seikkailu, kun eksyttiin ties mille yrttiviljelmille (Ollipa taisi jopa olla vähän peloissaan)... Mutta paahtavassa auringossa monien kivisten ja kuoppaisten teiden päässä olikin pulahduspaikka ja lopulta vesiputouskin.

Don Detillä päivät sujui hyvin rauhaisesti, lähinnä syömistä, loikoilua riippukeinuissa ja naapurimökkien kahden matkaajan välille syntyneen romanssin vakoilua... Ehkä kuitenkin hiukan tylsää, vaikka rentoa tietysti. Niinpä sitten päätettiin lähteä jo vähän aiemmin Champasaciin, joka on hiljaisempi kylänen ja vähemmän valmistautunut palloileviin possuihin.

Siirtyminen sujui yllättävän helposti ja ehkä halvemmallakin, kun otettiin tällä kertaa molemmat rennompi asenne ja todettiin kaikille ylihintaisten kyytien tarjoajille, että meillä ei ole kiire minnekään ja matkustetaan mieluusti paikallisbussilla. Hinnat tipahti nopeasti puoleen, mutta matkattiin silti tylsästi täyteenahdetulla turistipakulla. Joka tapauksessa päästiin oikein hyvin perille. Täällä nyt ihmetellään tätä pikkukaupungin hiljaisuutta. Tänään pyörittiin tuolla ympyrää, ostin äidille joululahjan ja päätettiin teettää tuliainen. Viideltä nähdään, mitä tuli tilattua.

Ajatukset alkaa jo vähitellen pyöriä koti- ja lentomatkan ympärillä. Tuntemukset vaihtelee ilon ja pakokauhun välillä. Kuulemma siellä on lunta, se tuntuu yllättävän hyvältä aatoksena ja kaikkien rakkaiden näkeminen myös. Lääkäriin pääsemistäkin täällä kummasti alkaa odottaa. Kotia ennen pitää kuitenkin vielä uskaltaa mennä lentokoneeseen ja tietysti Suomessa palata töihin ja muuta ällöttävää. Suunniltelmissa ennen Suomea on vielä paluu Pakseen ja junamatka Bangkokiin.


Sáwngthàew


Naapurit


Soila



Mekong



Rantamaja



Champsakin munkit


_Olli ja Soila

7 kommenttia:

  1. Moikka!
    Täällähän tää talvinen arki odottaa (ihan siedettävää, voin vakuuttaa), mutta ennen sitä talvinen joulu (toivottavati talvinen), jota ehditte vielä vähän ihmetellä, mutta nyt matkailun iloja siellä helteessä..
    toivottelee Heli

    VastaaPoista
  2. Moi Karjalastakin! Meillä on lunta niin että maa on valkea mutta lumitöitä ei ole tälle sateelle tarvinnut tehdä. Pakkanen on vaihdellut viime päivät -15-20*. huh. Minulla alkaa huomenna joululoma ja tupa alkaa täyttyä jouluväestä, ihmisistä ja pikkueläimistä (= r ja o:n kissa). Hauskaa se. Tulkaa sitten tänne vaan niin heitellään tonttuja kuuseen. Soila muista hengittää kun lähestyt lentokonetta.
    Mutta nauttikaa vielä elostanne auringossa ja pysykää terveinä. Halauksia. Kaisa-äiti

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Joulun touhujen keskeltä täältä Mustikkakorvesta! Olettekohan jo liikkeellä kohti lentokoneiden lähtöpaikkaa, junamatkalla Bangkokiin vai Paksessa vielä. Toivottavasti loppumatka maan kamaralla sujuu ja lentomatka sitten varsinkin. Täällä jo jouluruuissa huomioidaan sipulittomat vaihtoehdot eli kovasti teidän tapaamistanne odotellaan. Siivous verkkaista mutta päämäärätietoista ja keittiö tuoksuja tulvillaan. Pakkasta vaihdellen -15-20, päivällä nousee jo -10kin. Lämpötilashokkia siis luvassa muiden kultturishokkien lisäksi. Hyviä matkoja! t-kaisaäiti

    VastaaPoista
  4. Lähetän tätä kautta Hyvän Joulun toivotukset Ollin kotiväelle, kun ei muita yhteystietoja ole!
    Reissulaisille hauskoja Bangkok-hetkiä ja turvallista kotimatkaa.
    Täällä on lunta kinoksittain ja lisää tulemassa. Salmiakkia Soikulle hankittuna.
    Avainkin saataneen tänään....
    Heli

    VastaaPoista
  5. Voi Kiitos Joulutervehdyksestä Soikun vanhemmille ja Salla-siskolle ja muulle jouluväelle! Tänään tupruttaa lunta tosi sakeana, Ollin Reetta-siskon ihana kakku-laatikko-piirakkatehdas keittiössä hiljenee, vieraileva ja kotoisa eläinvaltakunta alkaa löytää jonkinlaisen elämänjärjestyksen, joulukuusi kuulemma on tulossa, sanoo Ollin-pikkuveliPekka, minä luuttuan kontaten koska se kuuluu joulusiivoukseen ja kohta pääsen lumitöihin.
    JOULUTERVEISET MUILLEKIN BLOGIN LUKIJOILLE JA REISSUFANITTAJILLE JA

    MATKALAISILLE TURVALLISTA KOTIMATKAA TÄÄLTÄKIN SUUNNALTA JA PALJON LÄMPIMIÄ AJATUKSIA!
    kaisa-äiti

    VastaaPoista
  6. Hyvää joulua muruset! Täällä jo ikävä!

    t. Lumikki

    VastaaPoista
  7. hehee, ihanat lukijafanit! täällä on kotitunnelmat tänään jouluaattona. Viimesenä päivänä eli tänään vielä ohjelmassa kiipeilykengät, jotain hemmottelua ja herkkuruokia joulupossuille tietysti. Niin ja ehkäpä paikallisen leffateatterin tarkastus. Kohta nähdään!

    Ai niin ja mahtava homma, että sait äitee järkättyä sen avaimen. Laitan sinne viestillä lennon tietoja sitten kun teillä päin herätään.

    _S ja O

    VastaaPoista