perjantai 11. joulukuuta 2009

Mua vaivaa täysikuu!

Eilen illalla alko mulla vatsa vääntelemään ja yö meniki sitten sitä tyhjennellessä molemmista päistä. Eilen aamulla kun istuttiin aamupalalla lähikuppilassa ja haastateltiin paikan omistajalta hänen 3kk vauvansa vointia, omistaja totes että: ”Muuten on ollu tosi helppoo vauvan kanssa, mut nyt vähän hankalampi vaihe kun on täysikuu!” No maassa maan tavalla ja varmaan tää munki pahoinvointi johtuu täydestä kuusta. Jos ei, niin olis edes tavallinen turistiripuli eikä mitään vakavampaa. Onneks löyty kevään Afrikanreissulta jääneet antibiootit juuri tähän hätään ja piakkoin pitäis olla parempi !

Tarkotus oli jo tänään aamulla jatkaa kohti Paksea, mutta tää vointi yllätti huonosti ja päätimmä jäädä vielä ainakin yöks tänne Tat Lohon mikä onki nimensä mukaisesti vesiputouksia täynnä koko kylä. Kaks ensimmäistä putousta on tässä ihan kilometrin säteellä ja hiukan pienempiä, tosin hyvin runsasvetisiä. Kolmas on jossain 10 km päässä ja kuulema paljonki korkeempi, mut jonkun Kiinalaisten padon takia aika kuiva. Ekana päivänä metsästettiin kuumeisesti hyvää uintipaikkaa ja illan tullen sellanen löytyki toisen vesiputouksen kupeesta, tosin väärältä puolelta Se Don-jokea. Seuraavana päivänä lähdettiin aamupalan jälkeen kävellen toisen puolen rantaa putoukselle ja muutaman mutkan jälkeen löydettiin perille. Uintipaikkana täydellinen laguuni, kuin elokuvista. Vahvempivirtainen putous muutaman kymmenen metrin päässä ja muutama sivuhaara teki vesiputouksen suoraan myös laguuniimme. Siinä meniki rauhassa pari päivää uiden ja löhöillen.

Eilen käytiin löhöilyjen jälkeen vielä norsuajelulla tuossa lähiviidakossa. Vaikka se kuulostaa eläinrääkkäykseltä niin se on kaikin puolin hyvä harrastus. Kaiken maailman koneet ovat syrjäyttäneet norsut työelämästä ja sen jälkeen niitä on salametsästetty lihan ja hampaiden takia. Nykyään on hyvä saada norsuille käyttöä turismin myötä ja norsutki saa liikuntaa. Ajelu oli muutenki varsin mukava kokemus. Nähtiin huippuja maisemia ja perinteinen viidakonkylä, tosin sen norsun kuljettaja oli jokseenkin tympee häiskä.

Soila sanoo..

Niin, täällä Tad Lossa on nyt sitten löhöilty jo jokunen päivä. Tänään lähdin etsiskelemään toria, joka nähtiin tullessa tienhaarassa, noin kolmen kilsan päässä majapaikasta. Oikaisin joenrantaa pitkin ja päädyin keskelle temppeliä ja munkkien päivätoimia. Yksi munkki sieltä tulikin heti innokkaasti kyselemään puhunko laosia, englantia tai ranskaa. Juteltiin hetken aikaa niitä näitä ja lähdin sitten jatkamaan torille päin. Paluumatkalla menin jälleen temppelialueen poikki ja kävin viemässä almuina mandariineja. Munkkipoika kiitteli kovasti ja näytti paikkoja ja kertoili luostarielämästä. Poika kertoi jääneensä kymmenenvuotiaana orvoksi; ilmeisesti hänen isä oli mennyt uusiin naimisiin ja pojalle oli pitänyt löytää toinen koti. Luostarissa hänellä on kuitenkin ”uusi äiti”, kuten hän noin kahdeksankymppisen munkkimummon esitteli. Kun olin lähdössä, hän vielä kutsui kanssaan joko kolmelta päivällä tai seitsemältä aamulla rukoilemaan temppeliin. Aikas ihana!

Täällä Laosissa oon oikeestaan matkan ensimmäisen kerran potenu kulttuurishokkia. Riipii vaan tämä köyhyyden määrä ja se, ettei osaa olla hyödyksi, yrittää vaan minimoida oman matkailunsa haittoja... Vapaaehtoistöiden mahdollisuuksia yritettiin eilen etsiskellä, mutta seuraava määränpää Pakse ei vaikuta sen suhteen kovin lupaavalta. Yritin munkiltakin kysellä, mutta kielimuuri tuntui tulevan vastaan. Lapset täällä satunnaisesti kyselevät kuulakärkikyniä tai karkkia, tänään joku pyysi huulirasvaa. Ja sitten vaan kaikkialla kirjoitetaan, ettei avustuksia kannata antaa lapsille vaan vanhemmille, jotteivat lapsoset jätä menemättä kouluun ja ala kerjätä päivisin kaduilla....

Joka tapauksessa Laos on vienyt sydämen mennessään, ihmiset, kulttuuri, luonto, ruoka jne. Tänne tuun vielä takaisin!


Auringonlaskun pojat



Takaa-ajo



Laguuni



Meikkikset ja Laguuni



Tarzan ja Pekka pienena



Norsuylitys



_Soila ja Olli

7 kommenttia:

  1. Hei!
    Taas on uusia hienoja kuvia ja kokemuksia... Paranemista vatsataudista (Ollilleko vaan?)!
    Täällä jatkuu entinen meininki, johon sisältyy myös paljon nojatuolimatkailua.
    Terkuin Heli

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Voi vitsi. Otatte sit jouluna kaikki muistikortit mukaan, eikös niin, et näkee kaikki kuvat. Paranemista Olli!

    Reetta

    VastaaPoista
  3. Voi potilas, toivottavasti Olli paranet jo, etkä Soikku ollenkaan sairastu. Mut eloisat kuvat on teillä taas. ... Ollin pankkipuhelua en saanut vielä selvitettyä, se sulle soitellut numero on pankin mutta en saanut sitä vastaamaan ja nyt täällon alkuviikosta 3 pvn pankkilakko. Yritän loppuviikosta lisää. ...Lunta tupruttelee ja pakkasia luvassa, valkeaa joulua ennustellaan, tänään näin ekan joulupukin tanssijoiden pikkujoulussa ja toisen Tulenliekin tansseissa (en tanssittanut) ... Pitäkää huolta toisistanne reissuveitikat.
    t. kaisa-äiti

    VastaaPoista
  4. Kuinka voitte siellä, huhuu? kyselee kaisa-äiskä

    VastaaPoista
  5. Moikka! Vihdoinkin saan kirjoitettua tänne. Olen/ollaan kyllä Petruksen kanssa koko ajan seurattu teidän matkaa ja fiilistelty kuvia. Tuo uintipaikka näyttää aivan unelmalta! En ihmettele Soila yhtään, jos olet menettänyt sydämesi Laosille. Näyttää ja kuulostaa ihanalta. Ja tuo munkin kanssa jutustelu, valtavan mielenkiintoista! Toivottavasti Oltsa voi jo paremmin.

    Meillä alkoi viimeinen viikko kisujen kanssa ja kyllä on haikeutta ilmassa. Ainakin meidän puolelta ;) Tuolla ne köllii sängyn päällä tyytyväisen oloisina.

    ps. mulle kävi muuten Soila sama juttu passin kanssa kuin sulle. Olin jo Intian suurlähetystössä viemässä viisumihakemusta ja sitten virkailija ilmoittaa, että passi rikki. Jahas, ei kun poliisiasemalle. Vähän kiire tulee kans, mutta pitäisi ehtiä hoitaa homma ennen matkaa.

    Ihanaa viimeistä viikkoa teille sinne! Mikä se tarkka aika nyt olikaan kun tuutte?

    VastaaPoista
  6. Niin ja siis Johanna (kissahoitaja) kirjoittaa.. Luulin muuten aikaisemmin, että tänne ei voi kirjoittaa jos ei ole rekisteröitynyt, siksi en ole muka saanut aikaan. No, nyt tiedän että voi.

    VastaaPoista
  7. Moi taas pitkästä aikaa. Olin tässä välillä vähän stressinpakomatkalla. Piti saada etäisyyttä arkeen. Luin just monet pätkät. Soikun tarinat Laosista tekee kovin uteliaaksi. Lähdettekö sopivassa rakosessa oppaaksi?
    Kotona 15 pakkasta. Olin päivän JOensuussa ja siellä oli 20. Kallavesi jäätyi ja ihmiset siellä jo luistelee. Minäkin haluan Reetan tapaan nähdä kaikki kuvat! Jukka

    VastaaPoista