Hyvää ensimmäistä adventtia

Hiljainen turistielo Cat Ba:lla oli sittenkin hiukan oletettua meluisampaa. Kylä oli varsin mukava, kunhan pakeni turistikadun varrelta hiukan syvemmälle viidakkoon. Lauantai meni oikeastaan aika vikkelästi ohi. Olin koko aamupäivän tosi äkänen kunnes otin muutaman tunnin unet ja oliki yhtäkkiä jo ilta sekä illallinen. Hintataso on vieläki mukavan alhainen. Cat Ba:lla yövyttiin melko ok hotellissa 4€ yö ja samaan hintaan syö kaks henkee ravintolassa koko rallin juomista jälkkäriin.

1. Adventtina saatiin kuulla, että hotelli menee remontiin maanantaina ja meidän pitäis vaihtaa asuinsijaa, joten päätettiin samalla sit poistua paikalta ja ostettiin kyyti takas Hanoihin jo maanantaille. Iltapäivä meni sit taas pyöräillessä, ja kyllä pyöräiltiin! Ajettiin auringon paahtaessa ensin rantaviivaa 20km ja otettiin toinen tie saaren ja viidakon läpi takas kohti kylää, vähän suorempaa tietä ehkä 15km. Pariin otteeseen pysähdyttiin eväille ja muuten ihailtiin maisemia melkein 5 tuntia. Kaikkialla mainostetulla Halong Bayllä ei kuitenkaan lähdetty enää pyörimään. Tulomatkalla Hanoihin kuultiin, että joku laivareissu olis ollu hintansa väärti. No ompa ainakin jotain, minkä takia palata vielä Vietnamiin.

Maanantai ja tiistai meni Hanoin vanhassa kaupungissa väistellen mopoja. Jalkakäytävät oli täynnä pysäköityjä skoottereita ja muita menopelejä, joten piti tien viertä pyrkiä eteenpäin. Jokaisen kulman takaa ja jokaiselta pieneltä ahtaalta kujalta tuli aina tuhat uutta mopoilijaa töötti pohjassa ja valot vilkkuen. Kun Suomalaisessa liikenteessä pitää jokaisen autoilijan ite havaita muut liikenteessä olijat, niin taas täällä jokaisen pitää tehdä muille selväks, että on ite liikenteessä. Mahtavaa tööttäilyä ja valojen välkettä. Sit käytiin jopa vankilamuseossaki.

Jokaisessa paikassa tuntuu olevan aina oma villitys mistä saa kieltäytyä jatkuvasti. Xingpingissä oli bambulauttakyyti, Hanoissa lippikset ja t-paidat, Cat Ba:lla oli mopot ja nyt Hoi Anissa vaatteiden teetättäminen.

Soila jatkelee...

Se on vielä Catbasta sanottava, että vaikka asumuksen läheinen alue oli pienoinen pettymys, tehtiin onneksi aiemmin mainittu päivän pyöräilytournee. Halong Bayn saaristo on kovin kaunista ja kyllä kunkin alueen perinteistä kulttuuria on mahdollista nähdä, kun jaksaa hiukan heivata laiskistunutta ahteriaan kauemmaksi valmiiksi katetuilta turistialueilta...

Ylipäänsä tänne Vietnamiin tullessa ei oikein tiedetty, minne mennä tai mitä tehdä, suunnitelmissa oli kierrellä vaan pohjoisen ja keskialuuen tienoilla. Hanoi olikin oikein mukava yllätys. Kaupunki on erikoinen yhdistelmä kiirettä ja rauhaa. Vanhassa kaupungissa kadut on nimetty sen mukaan, mitä niillä ennen myytiin. Meidän yömaja sijaitsi Tuuletinkadulla, joka on nykyään jonkinsortin jumalointikatu: Buddha-patsaita ja kaikkea alttarimatskua maan ja taivaan väliltä. Jokaisessa kodissa, kaupassa ja ravintolassa on alttari ja siinä uhrataan erikoisiakin asioita. Tupakkaa ja suitsukkeita tarjotaan tietysti, mutta sen lisäksi uhrataan usein vähintään laatikollinen spritea, pahahkoja suklaakeksejä, feikkirahaa (jota poltetaan palvontamenon aikana) ja vaikkapa mitä. Jokainen katu, jossa siis yhä on lähinnä yhden artikkelin kaupustelua (lelukatu, kenkäkatu, ameebakatu jne.) on tupaten täynnä liikennettä ja on täysi ihme, ettei nähty kuin yksi (pieni) kolari. Sitten taas siirtyessä ihan Vanhan kaupungin vierustalla olevalle järvelle ihmiset vaan meditoi ja aika tuntuu pysähtyneeltä.

Valittiin seuraavaan siirtymiseen Catballe vienyt hyväksihavaittu bussiyhtiö (Hoang Long) ja hyvin se toimi taas, sitten kun päästiin liikkeelle. Kyllä nämä aikataulut vaan suomalaista jaksaa hämmästyttää: Lähtö oli papereiden mukaan kello 19.00, mutta tuohon aikaan meille osoiteltiin joko tienvierustaa tai odotushuonetta. Puolisentoista tuntia myöhemmin päästiin matkaan makuubussissa, jota voi kyllä suositella matkapahoinvoivalle. Täyteenbuukatussa bussissa meillä oli lattiatason makuupaikat, mun paikka oli mulle täydellinen, Olli joutui vähän kippurassa nukkumaan, mut muuten matka sujui oikein mukavasti. Bussikuskikin tööttäili ja teki hyvin pelottavia ohituksia lähinnä päiväsaikaan. Viereisellä paikalla oleva poika puhui kolmisen sanaa englantia (joista morning=food) ja hän tulkkasi hienosti pienen kirjastosta lainatun south-east asian sanakirjan avulla kaiken tarvittavan. Opittiin matkalla vähän vietnamia ja saatiin enemmän käsitystä vietnamilaisista ihmisistä. Matka sujui suhteellisen joutuisasti, vaikka pysähdyksiä oli jossain vaiheessa ihmeen usein. Yhdelläkin pysähdyksellä kuski kävi ostamassa jotain tuliaisia. Aamulla ja aamupäivällä naapuri ilmoitti 'morning' ja pysähdyttiin aamupalalle (lihakeitto jäi syömättä) ja lounaalle. Lounas oli mukava ”seisova pöytä”, jossa tuotiin erilaisia kupposia, joista sai itselleen annostella. Ruuan jälkeen Olli viittilöitiin viereiseen pöytään ryypyille ja bussissa sama seurue syötti mulle jotakin erikoista halvantapasta jälkiruokaa. Joku siinä matkan aikana vähän laattaili vuoristotiellä, mutta sen jälkeen upouttui taas lueskelemaan lehteä... Perillä Danangissa oltiin tasan kolme tuntia myöhässä.

Danang vaikutti äkkiseltään hiukan ankealta paikalta ja lähdettiin sitten heti paikallisbussilla Hoi Ania kohti. Aikamoisen tinkaamisen jälkeen hypättiin kyytiin, ja paikallisbussimatkailu sai taas uusia ulottuvuuksia. Erittäin huonokuntoisetkin vanhukset joutuivat juoksemaan ja hyppäämään liikkuvaan bussiin ja useimmilla oli mukanaan vielä jotakin kantamuksia tai pyörä. Yksi työntekijä kaahasi bussia, yksi yritti niistää ihmisiltä rahaa mahdollisimman paljon ja yksi roikkui liikkuvan bussin ovensuussa ja heitti sisään matkustajat. Säännöllisin välein joku yritti ulos bussista maksamatta, mutta tämä pysäytettiin kovin ottein.

Asetuttiin tänne Hoi Aniin hotelliin, joka oli halvimmasta päästä, mutta silti aikamoisen hulppea. Onhan täällä sentään oma kylppäri kylpyammeella, buffettiaamiainen ja uima-allaskin tuossa keskellä hotellia.. Katotaan kauanko täällä viihdytään, kauniilta tämä kaupunki ainakin näyttää, tänään vaan tulee vettä kaatamalla. Täältä sitten suunnataan vähitellen kohti Kontumia ja Laosin rajaa.

_Soila ja Olli