Oi ihana Xingping

Kuten hostelli netissä mainostikin, Xingping on oikea kohde, kun kaupungin häly alkaa tökkiä. Xingping on noin 1700 vuotta vanha Etelä-Kiinan Porvoo. Paikkaan saapuilee päivittäin (etenkin ulkoilukelin salliessa) massoittain kiinalaisia eläkeläisiä bussilla tai paatilla. Eläkeläiset parveilevat alkuiltapäivään asti Xingpingin kapeilla ja vanhoilla kaduilla. Kylä on kuitenkin jotenkin niin lämminhenkinen ja aito, ettei edes turistilaumat tai bambulautta- ja Yangshuo-matkaa tyrkyttävät kauppiaat saaneet meitä hermostumaan. Kylässä näkee koko ajan paikallisia ihmisiä, jotka tekevät omia askareitaan kaikista matkailijoista huolimatta. Lähes jokaisessa kadunkulmassa pelataan jotain. Raoillaan olevien ovien takana istuu usein noin viisi miestä läiskimässä korttia tai pelaamassa jotain vaikealta näyttävää peliä. Yhtenä päivänä eksyin ja tajusin kävelleeni ympyrää, vasta kun huomasin toisen kerran pakettiauton, johon oli sulloutunut viitisentoista isoa miestä jonkin pelin äärelle. Xingpingissä jännittävää on myös pikkuruiset kaupat ja kahvilat, joista suurin osa sulkee jo ennen seitsemää ja muuttuu omistajaperheen olohuoneeksi.

Hostelli, johon tultiin asumaan oli täysin hotellinveroinen täydellisine näkymineen Xingpingin vuorille ja Li-joelle. Aika idyllistä meininkiä: Aamuisin heräiltiin kukonlauluun ja todettiin, että jokaisella kukolla on vähän oma laulu (ykskin veti sitä Ennio Morriconen länkkärimelodiaa). Olli sai heti saapumispäivän jälkeen uuden kuumetaudin. Otettiin sitten iisisti ja käytiin vähän tutustumassa kylään. Etenkin maaseudulla perheiden työnjako vaikuttaa olevan sellainen, että vanhemmat hoitavat tilaa ja isovanhemmat vahtivat lapsia. Xingpingissäkin tavallinen näky oli mummo käppäilemässä pitkin kylää alle parivuotias lapsukainen selässään. Meitä molemmat, mummo ja lapsi, tervehti usein iloisesti.

Ollin kuume helpotti yllättävän äkkiä ja nautittiin sitten esille tulleesta auringosta. Koska alue on tunnettu uskomattoman hienoista vuoristaan, lähdettiin toipilaspäivänä selvittämään Yangshuohon kiipeilymahdollisuuksia ja etsimään Ollille uusia kiipeilykenkiä.

Ja olli jatkaa:

No eihän niitä kenkiä sitte löytyny ! Mut kyseltiin siinä sivussa kiipeilymahdollisuuksia alueelle ja varattiin tiistaille puolen päivän reissu. Yangshuohon oli löytäny muutama muukin turisti niinku netistä luettiin ja palattiin pikimmiten kotiin Xingpingiin parturoimaan mun päätä. Sunnuntai kului rauhallisesti lähikukkulalle kavutessa. Illalla käytiin varmasti jossain syömässä ja odotettiin jo maanantai aamun markkinoita. Markkinoilta löydettiin hyvää tinkimistä, teetä ja muutamia tuliaisia. Myynnissä oli tapansa mukaan niin kenkiä, pikaliimaa, hedelmiä kuin myös eläviä ja kuolleita eläimiä kokonaisina ja pienemmissä paloissa. Maanantai iltapäivästä vuokrattiin vielä pyörät eurolla ja lähdettiin tarkastamaan lähialuetta satulan selästä. Katottiin hostellin esitteesta mukavan pituinen iltalenkki ja hajanaisilla ohjeilla eksyttiin keskelle mandariiniviljelmiä. Päällystetty autotie kapeni ensin hiekkatieksi, sittemmin kärrypoluksi ja lopuksi polkua oli jo hiukan hankala seurata. Mandariinejä kaikkialla. Lopulta polku johdatteli kuitenkin takaisin oikealle teille. Pysähdyttiin joen varteen eväksille paikallisen paimenen vakoillessa jokaista liikettä.

Tiistai olikin sitten paras päivä muutamaan vuoteen. Tai ainaki suht mukava. Aamulla palattiin Yangshuohon ja jätettiin rinkat uuteen hostelliin, mistä lähdettiin Andy-oppaan kans bussiasemalle ja kohti kallioita. Päivästä tuli melkosen kuuma ja Soila kiipes pari 15 metristä ja mie sen lisäks muutaman 20 ja yhen 30 metrisen, jonka aikana Soila poseeras perinteisesti kaiken maailman harvahampaisten kiinalaismiesten kanssa kuvissa. Mukavasti otti käsistä ja Yangshuo oli aivan mieletön paikka kiivetä.

Seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys ku lähettiin bussilla kohti Nanningia, mistä oli tarkotus ottaa vielä samalle illalle yöjuna Hanoihin. Nanningiin päästiin vaivatta ja taksilla vielä juna-asemallekki hyvissä ajoin, mutta lippuluukulla tuli pieni pettymys kun virkailija ilmoitti, ettei junassa ollu enää paikkoja. No ostettiin seuraavalle päivälle liput ja metsästettiin majapaikka yöks. Varauduttiin tietenkin tupaten täyteen yöjunaan, ku kerran edellinen junaki oli loppuunmyyty, mutta saatiinkin kokonaan miltei oma vaunu. Eikä koko junassakaan ollu Hanoihin asti ku ehkä 20 matkustajaa ja saman verran henkilökuntaa. Rajan ylitys sujui ongelmitta. Kiinan puolella sain kehuja omasta allekirjotuksesta ja Vietnamin puolella taas 15 päivän leiman passiin.

Hanoihin saapuminen kyllä aiheutti vähän ihmetystä. Aikataulun mukaan oli tarkotus olla perillä seittemältä aamulla, mutta konduktööri tuli herättelemään jo vaille viis, että pian ollaan perillä? Siinä unisilmäsenä pakkailtiin tavaroita ja yritettiin tihrustaa lukiko missään kyltissä ”Ha Noi”. No eihän siellä lukenu, mutta kaikki muutkin tuntu jäävän pois joten niin mekin massan mukana. Juna pysähty Hanoissa vaan jollain miniasemalla kaukana keskustasta. Rahaa ei saatu vaihdettua rajalla, kun oltiin siellä keskellä yötä, eikä aseman lähistöllä näkyny ensimmäistäkään pankkiautomaattia. Onneksi pimeän keskeltä työntyi esiin samainen Hanoissa asuva täti, joka oli autellu meitä rajahälinöissä ja tarjos meille taksikyydin keskustaan. Näin ne asiat vaan tahtoo järjestyä. Auttamisen ilosta hymyilevä täti viittoi taksin ikkunasta vielä kahvilan, joka oli auki heti aamusta ja syötiin siellä aamupala.

Seurailtiin paikallisen Töölönlahden rannassa Hanoin heräilyä ja hauskoja vietnamilaisia jumppaavia vanhuksia. Osa istuskeli silmät kiinni rannassa, osa juoksi aamulenkkiä kädet pystyssä, osa teki ihmeellistä pingviinivoimistelua ja osa vain taputteli toisiaan. Puolen päivän aikoihin lähdettiin bussilla Hanoista itään, suuntana Cat Ba saari. Vaihdettiin välillä veneeseen ja taas pienempään bussiin ja illasta saavuttiin tänne Cat Ba Towniin, joka vaikuttaa varsin ok paikalta, hiljaista turistieloa. Soila on vuorostaan hiukan kipeenä.

Kiinassa tosiaan valvottiin tätä meidänkin blogia niin päivitykset jäi vähille, mutta nyt taas helpottaa. Öitä.

_Olli & Soila