sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Junaöverit

Viisumisähläily sai räkätaudissa pään niin tukkoon, että luulen unohtaneeni kaiken kotiin. Ei ole kuitenkaan tullut vielä muuta mieleen kuin tuliaiset Suomesta paikallisille avuliaille sieluille. Tajuton kiire tuli joka tapauksessa ja ainakin hesari unohtu kääntää Sallalle...

Äidin ja Lumikin antamat ja meidän ostamat eväät tuntui vielä lähtiessä aivan ylenpalttisilta, suklaalevyjä, karkkipusseja, pussipuuroja ja pasta-aterioita, pähkinöitä, näkkäriä, vihanneksia, mandariinia, mehuja, vodkaa... mutta viiden päivän junamatkalla tuli nälkä (pasta ei todellakaan valmistu kuumassa vedessä...). Hyttiseurana Moskovasta Mongoliaan oli mongolialainen Tuija(?), joka opetti joka päivä jotain mongoliankielistä sanottavaa. Matka meni yllättävän hyvin, ainoastaan viimeisenä päivänä tilanahtaus ja räkätilanne sai meidän kaikkien hermot kireälle.Tuija oli juuri yksi niistä ystävällisistä sieluista, joka joutui tyytymään kiitoksena salmiakkikarkkeihin (joista ei varmasti tykännyt). Junamatkalla oli aikaa köhiä viimeiset sikataudin limat kurkusta, paitsi rajalla, jossa oli näyteltävä tervettä parhaansa mukaan. Ollille koitin suositella piiloutumista hengitysmaskin taa, koska tauti oli tarttunut siinä vaiheessa ja Ollin nenä oli paljastava. Erilaista röhinää ja hinkumista matkalla kuului jokaisesta hytistä sekä käytävältä, mihin leiriytyi erikoinen jumppaava ja lauleleva kiinalaismies; luulin, että naapurihytissä on kertakäyttökamera, vaan ääni lähtikin kiinalaisen nenästä.

Ja olli jatkaa..

Toisella puolellea koppinaapurina oli venäläinen mörkö, joka kuunteli Freestyleriä ja Amenoa vuoroperään puhelimsetaan. Mörkö kävi meidän hytin ovella puhumassa aina venäjää ja toi välillä kirsikkahilloa, mistä saiki hyvää teetä nuhaan. Muuten vaunu oli puolillaan muita turisteja, joihin ei kyllä pahemmin tutustuttu. Junan vaunuja lämmitettiin hiilillä ja lämpötiat vaihteli aina 17-27 asteen väliltä. Perjantai aamuna oli ikkunan läpi satanu jotenkin kummallisesti lunta ja varpaat olikin hiukan kohmeessa.

Ikkunasta maisemat oli hyvin venäläisiä: pakkassäässä kuvivuvia pyykkejä, vanhuksia ilman hanskoja, hylättyjä tehtaita, romahtaneita kattoja, aaltopeltiä, metsää ja Venäjää.

Rajan ylitys hiukan jännitti kun ei muistettu/tehty viisumin rekisteröintiä, muutei siinä mitään ongelmia kuitenkaan tullut. Oli tosiaan hyvä teeskennellä tervettä, kun oli maahansaapumisilmotukseen jättäny rastittamatta kohdat, joissa kysyttiin viimepäivien sairastamisia; kuumetta, yskää, aivastelua, vuotavaa nenää ja kutiavaa kurkkua. Punainen nenä ja terve kuin pukki. Leima passiin !

Nyt sunnuntaina on lepäilty Ulan-Batarissa. Pian nukkuu ja lähipäivinä maalle. Pakkanen on niin kuivaa täällä.


Soikku Punaisella Torilla



Junamaisemia



Kauppiaat pysähdyksellä



Tuija ja aamuinen lumisade



Meininki hyvä!





_Soila ja Olli

7 kommenttia:

  1. Tähän asti kuulostaa aika hyvältä..
    Toivottavasti terveys voittaa ja jurttien ovet aukenevat teille.
    Seurailen kartalta menoa, joten kertoilkaa, missä päin luuraatte... Tuleepahan maantietokin taas vähän tutummaksi.
    Heli

    VastaaPoista
  2. miun lempikuva on tähän mennessä tuo punainen tori.

    VastaaPoista
  3. jee, hyvä kuulla että tepastelette jo muaallakin kuin junan käytävillä. ja että tauti ei kaatanut pahemmin. hauskoja hetkiä t.kaisaäiti

    VastaaPoista
  4. Olette ihania! Rakkaudentäyteistä matkaa!
    Toivoo: lystikäs Laasosen perhe

    VastaaPoista
  5. EIH! Amenoa ja freestyleriä! Asialliset musaakit, ei voi muuta sanoa.

    Terveiset possuille!

    t. Lumikki

    VastaaPoista
  6. Hyvä kuulla, että ootte hengissä. Tekstari junasta vähän säikäytti. Tsemiä edelleen. Minustakin Reetan kommentti parhaasta kuvasta on tosi. Ja myös Helin kommentti maantaieteen oppitunnista on paikallaan, kirjoitelkaa paikkaikuntia näkyville!
    iskä

    VastaaPoista
  7. Sain Sallalta linkin tänne ja hyppään mukaan reissuun ;)
    Tiina

    VastaaPoista